(Pt. 1)
Assume a situation where the Dog is not getting attention from his Human.
If the Human is unwell or unhappy, the Dog understands this. The Dog offers his sympathy and companionship.
If the Human thinks she has something more important to do, the Dog does not approve. The Dog is a whining, nose-poking, look-how-I-ravage-this-toy, I-do-not-care-you-have-exams nuisance.
I don't want these stupid toys.
Uusi kone kiiltaa ja surffaa ja kasittelee valokuvia sujuvasti.
Eilen sunnuntaina insinoori halusi maastopyorailytapahtumaan, ja jostain syysta minusta oli hyva idea lahtea mukaan. Siella oli paljon mutaisia nuoria miehia, jotka himoitsivat kalliita leluja. (Oli siella nuoria naisiakin, ainakin kolme. Paitsi rekisteroinnissa pelkkia natteja naisia kireissa vaatteissa, kumma kylla.)
Luin peräkkäin kaksi kiihkoisaa mielipidekirjaa. Päässä kihisee.
Jaclyn Friedman ja Jessica Valenti (toim.): Yes means yes! Visions of female sexual power & a world without rape (2008)
En ole aikoihin kastanut edes pikkuvarvasta naistutkimukseen, minkä huomasi nolon selvästi. Minulle tuli uutena tämän kokoelman keskeinen käsite ‘enthusiastic yes’ eli seksikumppanilta saatu selkeä, innostunut myöntymys – vrt. perinteiseen ajatukseen siitä, että kiellon puute tai epäselvyys riittää.
Ankanpoikanen 