(Pt. 1)
Assume a situation where the Dog is not getting attention from his Human.
If the Human is unwell or unhappy, the Dog understands this. The Dog offers his sympathy and companionship.
If the Human thinks she has something more important to do, the Dog does not approve. The Dog is a whining, nose-poking, look-how-I-ravage-this-toy, I-do-not-care-you-have-exams nuisance.
I don't want these stupid toys.
Uusi kone kiiltaa ja surffaa ja kasittelee valokuvia sujuvasti.
Eilen sunnuntaina insinoori halusi maastopyorailytapahtumaan, ja jostain syysta minusta oli hyva idea lahtea mukaan. Siella oli paljon mutaisia nuoria miehia, jotka himoitsivat kalliita leluja. (Oli siella nuoria naisiakin, ainakin kolme. Paitsi rekisteroinnissa pelkkia natteja naisia kireissa vaatteissa, kumma kylla.)
Luin peräkkäin kaksi kiihkoisaa mielipidekirjaa. Päässä kihisee.
Jaclyn Friedman ja Jessica Valenti (toim.): Yes means yes! Visions of female sexual power & a world without rape (2008)
En ole aikoihin kastanut edes pikkuvarvasta naistutkimukseen, minkä huomasi nolon selvästi. Minulle tuli uutena tämän kokoelman keskeinen käsite ‘enthusiastic yes’ eli seksikumppanilta saatu selkeä, innostunut myöntymys – vrt. perinteiseen ajatukseen siitä, että kiellon puute tai epäselvyys riittää.
Hesarissa on viisas kolumni yliopistoasioista. Jestas.
Ja aiheesta kaydaan keskustelua, jossa esitetaan perusteltuja mielipiteita puolesta ja vastaan. Jestas potenssiin miljoona.
Tiedonanto: Tähän blogiin ei ilmesty valokuvia ennenkuin pääsen eroon tästä tietokoneen virkaa toimittavasta raivostuttavasta rakkineesta, jonka korotettukin eläkeikä on jo ohitettu ja taivasosa ansaittu. Insinöörillä on ilmeisen rahakas olo, joten asiaintilan korjaantuumisesta on jonkunlaisia toiveita.
***
Laitan seuraavan facebook-meemin myös tänne äitien ja tätien iloksi ja jotta voin haastaa Paulan.
Rules: Once you’ve been tagged, you are supposed to write a note with 25 random things, facts, habits, or goals about you. In English, suomeksi or whatever.
Olipahan reissu.
Lumimyrsky, synttarisankari helikopterilla sairaalaan > yrittaa ovelaa pakoa > suostutellaan jaamaan > nelja paivaa tarkkailtavana, lisaa lunta, paljon alastomia ihmisia, ihan liikaa ruokaa, talven ihmemaa, kadonneeksi luultu ystava, pari isonisoa ympyraa Ranskassa ja Belgiassa, tarinoita sodasta, kuolemasta ja rotista, lupasin etten itke mutta ratkesin, kirottu rakki jonka paperit eivat olleetkaan kunnossa kun olisi jo kovasti tehnyt mieli kotiin ja loppuhuipennuksena kaikkien passit ja luottokortit hukassa (ja loydetty). Onneksi on vakuutuksia, kielitaitoa, luottokortteja ja kavereita.
Kuvitettu raportti seurannee kunhan vahan toivun.
Saarivaltiossa on nyt virallisesti lama.
Vaan ei meidan perheessa.* Seniori-insinoori metsastettiin uuteen tyopaikkaan (mahdottoman hieno homma, onnea viela!). Palkan lisays on enemman kuin minun koko palkka.
Joskus mietityttaa tama humanismi uravalintana. Paivan soundtrack on luonnollisesti Maijan Naimisiin.
###
*Paitsi kohta alkavalla mannermaisella lomalla saattaa vahan ahistaa. Voi puntaa:
It’s too windy when you can’t walk downhill.
Terve taas, ja hyvaa kuluvaa vuotta! Normaalielamaan ja interwebbiin on palattu, mutta jatketaan viela juhlakauden hengessa. Vastaan vain kysymyksiin, koska olen laiska.
1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Pidin tyot ja opiskelun oikeasti ja tehokkaasti tasapainossa (ainakin vahan aikaa, kunnes aloin sairastaa. Mutta se ei pentele ole minun vika!). Keskustelin toissa Jumalasta ja varhaisnuorten seksitavoista. Harrastin agilitya. Olin yota pakettiautossa. Opettelin ottamaan kuvia kunnon jarkkarikameralla.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Viime uutenavuonna teimme parisuhdelupauksen, etta paatetaan jotain tulevaisuuden suunnitelmista. Ei olla paatetty. En lupaa mitaan – olen niin kiinni koulu/opiskeluvuoden rytmissa, etta minusta vuosittainen uusi alku on aina syksylla. Silloin tulee luvattua milloin mitakin.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Juu, Sanna ja Thomas.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei kuollut.
5. Missä maissa kävit?
Suomessa ja Irlannissa. Ja Englanti pitanee laskea kans, ettei skotit suutu. Kovin hiljainen vuosi talla rintamalla.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Yhden asian, mutta se on salaisuus. Sori. Yleisesti ottaen etta elama jatkuisi samalla tavalla kuin viime vuoden jalkipuoli. Jos saisi jatkaa samassa tyopaikassa vakituisena, olisi eri kivaa.
7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Paivamaaria? Pah. Omat synttarit, koska oli hienoa tayttaa kolmekymmenta Arranin saarella ja kiiveta heti aamutuimaan samppanja- ja suklaapohnassa julman jyrkalle maelle katsomaan maisemia (toita tekemaan sinne oli kylla perimmainen tarkoitus kiiveta, mutta en ehka panostanut sina paivana ihan kauheasti). Lomasta Skyen saarella tulen aina muistamaan moniakin hohtohetkia, mutta en mina siita mitaan paivamaaria tieda.
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Ylla mainittu tasapainottelutemppu. Viela suurempi on Shep kultapossu: tyota ja vaivaa se vaati minulta ja Markulta molemmilta, mutta niin vain pelokkaasta hermokimpusta tehtiin rento ja onnellinen koira.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Talle linjalle en lahde ollenkaan. En. Kieltaydyn. Itsesyytoksissa rypeminen on minulle ihan liian luontevaa.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Hah. Kaksi (vai kolme?) keuhkoputkentulehdusta, yksi poskiontelontulehdus, muutama depressiokausi, yksi venkula polvi. Talla hetkella kipeana on vanha nilkkavamma, kun putosin viikonloppuna suohon, ja olkapaa, kun kavelin kadulla pain lyhtypylvasta…
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Saankohan ottaa vahan kunniaa LoveBusista ja kamerasta? Hyvia ruokatarpeita ja toimivia meikkeja on aina ihana ostaa. Vuoden alussa investoin maastojuoksukenkiin, joilla paasee lujaa maralla ruoholla ja mudassa.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Shepin seikkailut, mutta parhaana frisbeeseen kakkiminen. Markun kommentointi ja yleinen ilmehdinta. Paulan Skotlantiin sopeutuminen ja elaintunnistukset. Simeonin joulupukki. Tyokaverin blondeilu. Thumper-koira.
13. Kenen käytös masensi?
Shepin, Markun, itsen, ihmiskunnan.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan.
15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Shepista. Ja vuorista, auringosta, viskista, ihmisista, kirjoista, ruuasta, merenrannoista….
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Osaankohan tulevaisuudessa yhdistaa Hallelujah’n tahan jouluun? Se oli joka tapauksessa vuoden suurin musiikillinen valaistuminen. Maijan Naimisiin viihdyttaa aina vaan.
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Molempia.
b) laihempi vai lihavampi?
Ehka lihavampi?
c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. Minulla on toita, joista maksetaan palkkaa.
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Viettanyt enemman aikaa kavereitten kanssa. Mutta en tieda miten se olisi ollut kaytannossa mahdollista.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Sairastanut. Duh.
20. Kuinka vietit joulua?
Hyvin hiljaisesti. Tykkaan jouluhossottaa, mutta talla kertaa ei ollut aikaa eika virtaa. Mies ja koira, tuikkuvaloja, vaatimaton mutta erinomainen ateria, portviinia. Ei edes kuusta!
22. Rakastuitko vuonna 2008?
Ihmiseen/iin en.
23. Kuinka monta yhden yön juttua?
Ei yhtään. Tarjouksia tuli tosin vain yksi, ja sekin huono.
24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Jaksan katsoa loputtomasti Come Dine With Me -ohjelmaa, jossa entuudestaan tuntemattomat ihmiset kilpailevat paivalliskutsujen jarjestamisessa. Olen outo.
25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En. Ylipaansa minun vahat vihan tunteet kohdistuvat vain ihmisiin laumoina, ei yksiloina.
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Mahdoton kysymys.
27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Hallelujah, Jeff Buckleyn versiona.
28. Mitä halusit ja sait?
Mielenkiintoisen, uraa edistavan ja joustavan tyopaikan.
29. Mitä halusit muttet saanut?
Kaikki yliopistohommat tehtya lukukauden aikana.
30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Vastasin jo. Viikon paasta syntymapaivasta pidin erinomaiset bileet, joissa toteutin monivuotisen tavoitteen humaltua aidosta samppanjasta.
32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olisin ollut paljon tyytyvaisempi, jos olisin saanut kaikki yliopistohommat tehtya lukukauden aikana. Mutta mittaamattomasti tyydyttavamman? Maailmanrauha? Mina olen perusonnellinen.
33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Kaapissa on paljon hienoja hameita ja puseroita, jotka odottavat sita aamua kun olen organisoitu ja tyylikas. Oikeasti paalla on aina samaa, yleensa ruskeat housut ja neuletakki, tai vaihtoehtoisesti ulkoiluremeleet.
34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ulkoilu ja masennuslaakkeet.
36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
USA:n presidentinvaalit, mutta ei nekaan kauheasti.
37. Ketä ikävöit?
Vanhoja kavereita ja perhetta Suomessa hirmu kovasti. Sashaa, joka suuttui minulle ja pisti valit poikki, enka vielakaan tieda miksi. Lornaa, joka muutti Uuteen-Seelantiin, ja Claudiaa, joka muutti Italiaan. Davetsua, joka katosi.
38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Leo tietysti! Takaraivokaljut miehet on ihania <3 Taalla elamisen huonoin puoli on se, etta vasta tavatut ihan parhaat ihmiset lahtevat pian taas jonnekin muualle. Onneksi nayttaa silta, etta Paulan ja Eeron kanssa olen ainakin pari vuotta samassa maassa ja jopa samassa kaupungissa, ehka jopa samassa kaupunginosassa!
Humanisti siteeraa Tekniikan akateemisten lehteä! Mutta kun J J J Kasvi asettelee sanansa niin vastaanlaittamattomasti:
Työkyvyttömyyseläke on suomalaisten todennäköisin syy poistua työelämästä, ja vakava depressio on suomalaisten yleisin työkyvyttömyyteen johtava diagnoosi. Psyyken sairaudet aiheuttavatkin neljänneksen sairauspäiväraha- ja kolmanneksen työeläkemenoista.
Suomalaisessa työelämässä on jotain todella pahasti vialla, jos ihmiset eivät selviä terveinä edes eläkkeelle.
Viime vuosina henkinen pahoinvointi on levinnyt myös yliopistoihin. Esimerkiksi teekkareiden mielenterveysongelmat ovat yleistyneet nopeasti. Siinä missä vielä vuonna 2005 Otaniemen YTHS:n toimipisteessa yleislääkäreiden diagnooseista 8 prosenttia oli mielenterveysdiagnooseja, vuonna 2007 niiden osuus oli jo 14,5 prosenttia.
Suomalaisessa opiskelijaelämässä on jotain todella pahasti vialla, jos ihmiset eivät selviä terveinä edes työelamään!
Niin. Minua ainakin hirvittää.
Enkä suostu uskomaan, että tällä kaikella ei ole mitään yhteyttä kouluammuskeluihin, jossain siellä syy- ja seurausverkoston uumenissa. Jotain on pahasti pielessä, mutta mitä ja miksi?
(Kolumnissa seurannut valmistumisaikarajoitusten haukkuminen piristi myös mieltä, mutta ei siitä sen enempää. Ja virkettä “Viime vuosina henkinen pahoinvointi on levinnyt myös yliopistoihin” voisi tietysti kritisoida monelta kantilta, mutta ymmärrän pointin, joten en kehtaa (sanan sekä karjalaisessa että hämäläisessä merkityksessä).)
Ankanpoikanen 